lauantai 20. syyskuuta 2014

Lore Hoodie - ei ihan niinkuin strömsöössä









Lore Hoodie, kirjasta Vampire Knits, Ravelry projekti
Drops Eskimo Tweed, puikot kutosen, 

Muutokset: Ohjeessa neulotaan etu/napituskaitale viimeiseksi pienemmillä puikoilla ja ommellaan kiinni, mikä tuntui miusta tosi idioottimaiselta. Laitoin sen sijaan samantien kaitaleen tulemaan muun helman kanssa ja neuloin 1o1n kierretyillä silmukoilla ettei ala repsotamaan. Tähän väliin kerrottakoon, että takki neulotaan helmasta ylöspäin, huppu viimeisenä. Jollain vähän fiksummalla ois varmaan jo tässä vaiheessa alkaneet hälytyskellot soida, että mites tää nyt toimii, mutta mie posottelin menemään vailla huolen häivää. Tämä sujuikin tosi hyvin ja vaikutti ihan kingi idealta, kunnes olin puolivälissä huppua ja tulin miettineeksi että mitäs sitten kun ollaan hupun laella....? Googlettaminen ei antanut mitään kovin kivaa ohjetta 1o1n silmukointiin, joten sokkona pistin menemään. Ihan kelvollinen siitä lopulta tuli, älkää vaan kysykö miten koska ei ole aavistustakaan, yritin vain silmukka kerrallaan pakottaa ne kauniisti vierekkäin. Kyllähän tuo näkyy mut ei se haittaa. 





Toinen muutos tuli hihoihin. Ohjeen mukaan ois pitänyt aloittaa hihat kädentieltä (tai kyynärpäältä, alkuperäisessä ohjeessa lyhyet hihat) ja neuloa kainaloon, yhdistää vartaloon ja neuloa kaarroke. Mie sitten mietin että mistä ihmeestä sen halutun hihojen mitan voi tietää ennekuin muu takki on valmiina? Ratkaisin niin, että kun helma oli kainaloissa menossa, loin väliaikaisen aloituksen irtokaapeleiden varaan hihoille ja jatkoin kaarrokkeen ylös. Loppuksi neuloin hihat kainaloista alaspäin.

Haju ja mitä siitä seurasi. Kastelun jälkeen takki haisi aivan hurvattoman paljon lapaan p******e. Siis sille itselleen, ei vienosti lampolalle ja lanoliinille vaan hajupommille, joka levittäytyi koko asuntoomme. Suljin ovia ja ruiskuttelin ilmanraikastinta ja kuvittelin kuinka haju leviää parvekkeelta kadulle. Haju ei kadonnut edes takin kuivuttua, joten pesin sen kolme kertaa pesuaineella ja hoin älä huovu älä huovu älä huovu. Vesi oli ruskeaa ja ällöä sinne viimoiseen pesuun asti (miten herkän vaaleanpunaisesta langasta voikin lähteä niin likaista vettä). Minuun iski siinä sitten laiskamato enkä jaksanut niin kamalasti joka kohtaa enää pingotella ja mitata alustaan kiinni kuivumaan. Ja niinhän siinä kävi, että hupunkorkeudesta katosi vähäsen! Arrrggh! Huppu päässä takki vetää eikä istu enää ollenkaan. Jos jaksaa vois sitä vähän varovasti suihkutella ja venytellä, mutta kun en oikeestaan tykkää hupuista, en ainakaan päässä, niin en ole vielä jaksanut. On se lämmin ja ihana eikä enää ees haisuli. 

Tämmöstä täällä. :)