sunnuntai 29. tammikuuta 2012

40 tulppaania




4 vuotta avioliittoa oikeutti näihin. Herra ei kertonut, mitä sitten tekee jos joskus tulee 40 vuotta täyteen, 400 tulppaania ehkä? Koristeet jouduin tekemään ihan ite.

lauantai 28. tammikuuta 2012

Pääsiäismuna?

"Kulta, pesin pyykkiä ja anna anteeksi kun siellä oli jotain mitä ei kai ois pitänyt, en yhtään tiedä mikä se on se on varmaan joku sun juttu se näyttää munalta ja on violetti!"


Pari päivää sitten luulin tulleeni hulluksi. Olin varma, että ostin neljä kerää Marks&Kattens Samoa anopin kauluria varten, mutta olin neulonut vain kolme. Neljännen piti olla työpöydän kulmalla puikkopussista viistosti vasempaan käsityölehden päällä, ihan siinä kännykänlaturin ja ompelukoneen paininjalan vieressä, lahjaksi ostetun vauvanbodyn alla. Käänsin koko työnurkkauksen, lankalaatikot, kovistelin lapsia ja kissoja jos joku muistaisi tehneensä jotain luvatonta. Päätin lopulta päätellä kaulurin ja toivoa, että pituus riittäisi. 

En ollut tullut hulluksi, kerä oli vain siirtynyt 50 senttimetriä oikealle ja toisen mokoman lattiaa kohti. Syytän kissoja. Kaulurista koitan kertoa vaikka huomenna tai sit joskus. Tänään ei ehdi kun tänään mennään äänestämään!

En ymmärrä mikä mättää mut rivit ja välitja koot sun muut menee niinkun bloggeri tahtoo eik niinkun mie tahon. Taas! plääh.

lauantai 21. tammikuuta 2012

Matto, eiku pannulappu!

Ilta yksi:



Ilta kaksi:


Minä olen jo useamman viikon tai kuukaudenkin miettinyt maton virkkausta. Täältä suurkaupungin peräkyliltä ei kuiteskaan mitään kuteita saa, eikä oikein netistäkään kannata kai tilata. Yhtenä päivänä sitten raivasin vaatekaappia ja pyörittelin kasaa virahtaneita toppeja ja harmittelin, että roskiin ne vissin pitää heittää. Ei niistä oikein mitään saa tehtyä, ei kukaan edes räsymattoja kudo nykyään. Samaan ajatukseen mietin, kauan, että mistähän sitä matonkudetta siihen virkattuun mattoon lähtisi etsimään. Kun vastauksen lopulta älysin olevan juurikin matkalla roskikseen teki mieleni tehdä kuin meidän kolmevee pikkupoika, lyödä kädellä otsaan ja huudahtaa "Dock huvud! dock huvud!". On vissiin vähän hitaanpuoleinen herätys ja nuken pää siinä oman tilalla. Imetys pehmentänyt?

Noh, virkkailin afrikkalaista kukkasta ja totesin, että aika pieni räppänä tuli, tuskin matto lainkaan. Pannulappu ehkä. Neiti kaksveellä oli kuitenkin ihan oma mielipide siitä, mitä tällä tehdään. :)

lauantai 7. tammikuuta 2012

No nyt lähti tulemaan hihatinta! (ja silmukkamerkkejä)

Innostuneena joulun ajan menestyksestä hihattimen neulonnassa laitoin heti puikoille uuden. Neuloin neuloin neuloin kuin viimeistä päivää lomaillat kunnes tajusin yhtä hihaa vaille, ettei tää nyt oikeen oo hyvä. En oikein osannut arvoida mihin lankani riittää, koska se on jostain keskiaikamarkkinoilta ostettua ilmeisesti käsinvärjättyä ruotsalaista villaa. Vyyhdeissä ei sen kummemmin ollut infoa menekistä tai metrimääristä, eikä minulla vielä tuota kokemusta niin kamalasti ole, että näppituntumalla osaisin sanoa. Aloitin top-down raglanin ohjeella, josta jätin etukapaleet pois, ajattelin, että suunnittelen sit vähän matkalla mitä teen. Ihanaa neuloa vaan! Kun olin neulonut takakappaleen ja yhden hihan oli lankaa mennyt vain 70 g ja jäljellä oli 230g! Eihän tämä käy. Minun oli tarkoitus neuloa pois kaikki, tai ainakin melkein kaikki tuosta langasta. Jämälankalaatikko ei kaipaa yhtään täytettä, päin vastoin, enkä oikein osaa ajatella mitä muutakaan siitä tekisin. Mietin tekiskö röyhelöä tai jotain, mutta ei tuosta neulottu oikeen laskeudu niinkun röyhelön tulisi. Jotenkin koko homma tuntui tyhmältä, veti ja kinnasi päällä omituisesti. Tuntui, että pitäis olla ne etukappaleet, että joku vetäisi komeutta paikoilleen.


 Okei. Eilen purin koko tekeleen. Pikkulikan päiväunien ajan velasin Ravelryä ja Dropsia ja blogeja ja tuskailin mitä minä tekisin. Kurkin sukkalankoja sillä silmällä, mutta ne vaan möllötti laatikossa sen näköisinä, ettei ne halunneet leikkiä miun kaa. Sitten lopulta otin punaisen villan takaisin käteeni ja loin silmukat uuteen raglantakkiin vaikkei oikeastaan huvittanut. Katotaan sitten neuloessa että mitä tästä tulee. Hehheh. Niin siinä kävi, että kauluksen neulottuani, kun oli aika laittaa silmukkamerkkejä paikoilleen tajusin, että eihän miulla ole kuin tosi huonoja! Välineistöä tehdä sellaisia on, ja tietoakin on luettu sieltä täältä vaikka kuinka paljon jo aikaa sitten, mutta tekeminen on aina siirtynyt eteenpäin. Ehkä ensi viikolla. No nyt tuli se mystinen tulevaisuus, jossa innostus silmukkamerkkeihin oli suurempi kuin neulomiseen. :D


Materiaaleista voin kertoa sen verran, että sydän jutska oli rengasta vaille valmis, tippui kännykäkorusta. Kukikkaat lasihelmet olivat jonkun käsilaukun vetoketjussa kumma roikotin, puuhelmet omasta lapsuudesta pujotteluhelmiä. Renkaiden läpimitan olen autuaasti unohtanut enkä jaksa nyt mennä mittaamaan. Muistelen, että minun oli tarkoitus ostaa 5 mm renkaita, mutta tuo puikko tuossa on 3,5 mm joten epäilen että rengas on 6 jos ei 7mm.

Puuhelmiä minulla on vaikka kuinka paljon, niistä tekisi mieli kehitellä jotain rannekorua tms joka toimisi kerroslaskurina, mutta en ole jaksanut miettiä ja selvittää millainen sen pitäisi olla. Ehkä ensi viikolla. Niin, jos jollain on vinkata käytännöllisiä kerroslaskurirannekorumalleja, otetaan vastaan!

sunnuntai 1. tammikuuta 2012

Vuodentasaushöpinöitä

Kuvituksena asioita joista oli tarkoitus viimevuonna kirjoittaa, mutta jotka "vähän jäivät" arjen jalkoihin


 Tämä blogivuosi jäi taas melko hiljaiseksi, useimmiten vain yksi postaus kuussa! No onneksi näpertelyvuosi oli ihan kohtuullinen, vaikka aika monta juttua jäikin bloggaamatta. Vuosi sitten kirjoitin näin: "... aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja."


Hmm. Ajatukset toteutuivat vähän niin ja näin. Itselleni olen ommellut vähäsen, pitsipolvisukat ovat vielä haaveen tasolla. Itselleni neuloin, no hihattimen sain valmiiksi, ja jonkun kaulahuivin, pipon, jne..? Toisaalta ostimme alkukesästä asunnon, joten aika paljon hyvää käsityöaikaa on mennyt maalisuti kädessä ja Ikeassa lorviessa. Sattuukin sijaitsemaan niin turkasen lähellä!



  

 Ja se pitsihuivi, kyllä minä sen aloitin. Jos ensivuoden aikana saisi valmiiksi. Ei oteta turhia paineita, harrastuksestahan tässä on kyse! Mitäs muuta ensivuonna? Jos koittaisi kirjoitella tänne enemmän. Tai ainakin kuvia tyrkätä jos ei sanat juokse.