keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kihnu lettiä ja mummin lapaset

Lapsena lapaset näyttivät aina tältä:


Värit saatoivat olla mitä vain mitä mummilla sattui olemaan, mutta kuvio oli aina sama. Minulla ei ole hajuakaan mistä malli on kotoisin. En ole mikään kirjoneule-ekspertti, päinvastoin ihan aloittelija.


Eikä se opettelu lopu kirjoneuleeseen. Neulovan Nartun blogissa esiteltiin kaunis Kihnu letti aloitus, tai miksi sitä nyt kutsuisi, ohjevideokin vielä. Oli niin nättiä jälkeä, että oli pakko kokeilla.



Muitakin pikku muutoksia alkuperäiseen on. Lapsuudesta muistan että lapanen oli aina vähän kireä kirjoneuleen kohdilta. Omaan versiooni lisäsin peukalokiilan (jonka kirjoneule menee ihan miten sattuu) ja kirjoneuleosassa on muutama silmukka enemmän kuin resorissa. Virheitä löytyy, mutta annan itselleni anteeksi. Ovat ensimmäinen kirjoneuleeni varmaan kolmeen vuoteen, ja muistaakseni kolmas koko elämässä. Tällanen alta kaksvuotiaan koko on ihan hyvä alottaa. ;) Mummon neulomissa lapasissa jälki on tosi tasaista, lienee harjotusta ollu "muutamien" lapasparien verran. Omissani jälki on, no se on... leveneekin ylös päin, miksi ihmeessä? Lankana on nallea, kirkas pinkki ja sellanen aika kirkas vaalean vihreä. Kuvissahan ne ei tietty oo niinkun oikeesti. *pientä haaveilua kamerasta*

Mutta kuka neuloisi näihin nuo peukalot?

3 kommenttia:

  1. Olisi mukava tietää mistä tuo mallineule on peräisin, nimittäin anoppi ja koko sen puolen suku kutoo sukkia tuolla samalla kuviolla. Eikä heistäkään kukaan tiedä mistä se on peräisin, niitä on vain aina tehty.
    Intoa kirjoneuleen tekoon :)

    VastaaPoista
  2. Oi kun söde pinkki-vihreä lapasvauva!

    Tismalleen samanlainen mallineule löytyy Eeva Haaviston kirjasta Sata kansanomaista kuviokudinmallia. (Malli nro 10. Jalasjärvi. Värit sininen ja harmaa. Lavansaaressa kuvion nimenä "Vironkirjat")

    Mie olen tainnut luovuttaa kirjoneuleiden suhteen, aina ne kiristelee tai jos koittaa jättää löysemmäksi, menee hulluna aikaa siihen sohraamiseen.. Heh

    VastaaPoista
  3. Oho, kiitos Miia tiedosta. Täähän oli mielenkiintoista. :) Pitäis koittaa katella jotain perinnekirjoja joskus, mistä sen tietää jos tulis muutakin tuttua vastaan.

    VastaaPoista