lauantai 22. tammikuuta 2011

Kiitos ja kumarrus

Pitää tuulettaa täällä kun olen niin innoissani vieläkin. Hihkun vähän väliä innoisssani miehelle, mie olen viides! Siis VIIDES!!! :D Saan PALKINNON! :D

keskiviikkoaamuna mietin tätä ihanaa SYTYCKIä matkalla töihin ja yritin avata tunnelbanan portit työpaikan avaimilla. Siis siellä on se matkakortin lukija, ja siihen tyrkytin työpaikan alaoven avaamispolettia... eeeh ei avautuneet. Seuraavaksi ajelin yhden pysäkin verran työpaikan ohi. :p

Lyhyesti: Olin aika otettu, että niinkin moni tykkäsi työstäni. Kiitos kaikille neulojille, oli inspiroivaa seurata muiden tekemisiä. Pitää vielä linkittää tähän voittaja Tess, jonka hillittömät upeat sukkat voittivat. Onnea Tess! Minä haluan vielä neuloa sukkasi!

Satubalettia oli pakko riipaista alulle heti hurvittelujen jälkeen. Nororaitojahan minä kaipaisin mutta paremman puutteessa kelpaavat nämä Puroraidat.  Villavaippahousut tässä on tulossa, mitäpä muutakaan. :)


lauantai 8. tammikuuta 2011

Sytyck loppuraportti -

 Saanko esitellä: Minun Diskoni!


Korsetti: Malli oma.
langat:    
 Drops Cottone Viskose musta ja hiukka violettia, Drops GlitterJärbogarn Carat olkaimissa ja yläreunassa Le Perle Prestigio Super Kid Mohair helmaröyhelöissä



     
Langat :  Drops Alpaka kaksinkerroin, Le Perle Prestigio Super Kid Mohair harsossa
               ”höyhenkoriste” tuntematonta nimetöntä halpiskaupan turkislankaa. 

Hametta kenkiä ja puseroa en neulonut, ovat rekvisiittaa. 


Sivuhuomautuksena: Valitan kesseleitä kuvausolosuhteita. Viikon ainoana vapaapäivänä oli luonnollisesti viikon ainoa harmaalumimyrräkkäpäivä, kotona omien lisäksi lainalapsi, kamerasta loppui akku eli osa piti ottaa kännykällä ja taustakangasta oli vähemmän kuin olin ajatellut Kuvaajana toimi mies, jonka vahvimpiin puoliin ei kuulu mikään taiteellinen. Mies muuten väitti hatun harsoa kalaverkoksi, painotkin kuulemma helmassa paikoillaan. :D Murr. EDIT MURR: tämän postauksen kappaleiden välit heittelee miten haluaa, minen ymmärrä. Kirjoittaessa ovat tasan mutta sitten kun julkasee ovat miten sattuu. MURR MURR!

Hatun helmet on neulottu paikoilleen, korsetissa olevat helmilenkit on neulottu ja helmihapsut on lisätty jälkeen päin kun kimalletta oli aivan liian vähän.


Miten tänne päästiin ja saavutettiinko tavoitteet?
Kerrataan nyt vielä se haaste: "Haasteesi on DISCO. Bling, bling ;) Älä pelästy! Sinun ei tarvitse neuloa paljettihirvitystä! Efektilangat (hapsut, pörrö, mohair, sametti, ”tamponit” ja pampulat, nauha, metalli, glitteri) ovat myös osa discotyyliä :D Haasta itsesi neulomaan jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta! Ehkä discotyyli tulee esiin vain pienenä osana työtäsi tai on kokonaisuudessaan pienen pieni säihkyvä, tajunnan räjäyttävä teos. On sinusta itsestäsi kiinni miten tulkitset ja sovellat kategorian omaan tyyliisi."

Ensimmäinen ajatus diskosta oli Travolta tanssimassa beegeessiä valojen säihkyessä ympärillä. Päätin neuloa jotain kaunista ja kimaltavaa. :D Aika pian keksin, että  efektilankoja voisi käyttää Chicago tyyppisessä charleston mekkosessa. Jotenkin tämä lopulta muotoutui korsetiksi, jostain syntisen jazzin ja moulinrougen välimaastosta. Inspiraatiota etsin ensin Ravelrystä, mutta parhaat kiksit sain katsellessani pukuhistorian kirjoista kauniita 1800 -luvun korsetteja, en niinkään neuleohjeita. Vilahtipa jossain kirjassa villainen korsetti, eli tämähän oli melkein perinneneuletta!

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen. Helmiähän tuossa olisi voinut olla enemmän, mutta tuntui että pitäsi sen neuleenkin erottua sieltä alta. ;D En sokaistunut täysin, En katkonut luitani vaikka alussa hieman kompuroinkin, kuviot menivät sekaisin, glitterit loppuivat kesken ja kaikki piti aloittaa alusta. Kurottelin kohti peilinpaloilla koristeltua rimaa ja kyllä sitä hieman pääsin hiveltämään. Ihan täysin en rimaani tavoittanut, yli en päässyt mutta siellä roikuin sitkeästi, sätkin jaloillani hetken kunnes luovutin ja hissasin koko kepin vähän alemmas. Kaunis hyppy ja yli mentiin.

Mitä sytyck opetti?
Opin neulomaan helmiä työhön. Enää en pelkää hieman suurempaa neuletta, pienihän tämä kokeneempien neulojien silmissä tämäkin on, mutta minulle suuren suuri. 

Opin myös, että neulomisen TUOTOS voi olla hauskaa. Ei aina tarvitse tehdä niitä sukkia ja pipoja ja villavaippahousuja, voi tehdä vaikka korsetin jolle ei ole ikinä mitään käyttöä, koska se on kaunis ja tekeminen on niin kivaa. Jotenkin neulomisella on aina ollut minulle sellainen leima, että tuotoksen täytyy olla tarpeellista. Eihän kukaan nyt pelkän neulomisen ilon vuoksi voi neuloa, eihän? Ei sen näin tarvitse mennä.

Sytyck opetti minulle myös, että pörröisten tai tekokuistuisten efektilankojen neulominen on huono ajatus jos kädet ovat jo valmiiksi tosi kuivat. Ei ollut herkkua ei, tuo järbogarnin lanka varsinkin tarttui käsiin koko ajan ja lopputulos olisi varmaan kauniimpi jos olisin neulonut hanskat käsissä. Ehkä seuraavat efektilangat neulotaan sitten kesällä...?

Mitä opin muita neulojia seuratessa
En ollut ennen sytyckiä kuullutkaan konttineuleesta, dominoneuleesta ja TTS -metodista, jota palan halusta kokeilla. En tiennyt, että muutkin kuin vasenkästiset voisivat hyötyä vasenkätisesti neulomisesta. Innostuin katselemaan You Tubesta eri neuletapiojen eroja ja törmäsin moneen hyödylliseen videoon esim joustavasta päättelystä. Opin myös hieman neulehistoriaa ja sain pienen perinneneuleinspiraation: kauan sitten kuollut mummini nimittäin neuloi paljon kirjoneulelapasia yhdellä tietyllä mallilla, suunnitelmissa on ohjeen tallennus ennenkuin viimeinen pari mummin lapasia on loppuun käytetty. Mielessä vinkuu myös, että olisi kiva tehdä itselle semmoinen sukkakranssi missä näkyisi nuo kantapäät. 


sunnuntai 2. tammikuuta 2011

"In the yearrrr two thouuuusannnnd..."

...ja yksitoista aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja :P .

Menneessä vuodessa nyt ei ole mitään kertomista, tuossahan se kertomisen arvoinen jo alla näkyy. Loppuun voisin lykätä kuvia lasten joululahjaompeluksista. Vaatteet ovat niiiiin söpöjä, kuvat todella huonoja.