perjantai 30. joulukuuta 2011

Neulottuja uutisia! KATSOKAA! :D

http://delitmail.blogspot.com/


Tää tädinkuvatus nauraa lattialla kieriksien. Huokaus kun olis aikaa mitä kaikkea sitä voiskaan neuloskella!

tiistai 27. joulukuuta 2011

Ikku pikku hihatin

Tää valmistui! Ihanaa! Ei menny kun vajaata 2 vuotta! Omistan ikioman itsetehdyn melkeinvillatakin! JEEJEE ja hyppy ympäri niinkuin lapset tekee. <3 Inspiraatio tuli ainakin tuolta ja tuolta ja Räveltimestä etsin myös muita Two-tone ribbed shruggia tehneitä. (Huomaustus alakuvasta, kaunis vihreä joulumme! )

Täytynee tunnustaa, etten ostanut ohjetta, en edes harkinnut. Ajattelin, että kyllä mie nyt yhen pikku hihattimen selätän. Onhan miulla ompelupuolen koulutus, jotain sentään muodosta ymmärrän. Joku ohje raglaniin oli kummiskin saatava, ja sehän löytyi Ullasta. Joukahaisen ohjeessa selitetään Elizabeth Zimmermannin prosenttipuserojärjestelmää, ja sen avulla laskeskelin silmukkamääriä (ja purin ekan hihan alun kolme kertaa ainaskin, selänkin pari kertaa) ja tättärätättärätädädädädääääää! Valmis! Parin vuoden Hujauksessa! 

Lankana Dropsin Alpaca kaksinkertaisena, nelosen puikot. Hihansuun resorissa vähäsen pienemmät. Pingottaa vissiin kannattais, mutta en ole malttanut, piti saada päällä pitää. On se ihana. Miun eka!

maanantai 12. joulukuuta 2011

Kun pitäis oikeastaan levätä...

...kun on kipeenä kotona, mutta ei vaan pysty olemaan tekemättä mitään, mitäs silloin tehdään? No vaikkapa näitä Hurja Hannan lumitähtiä. Muutama meni roskikseen mut kyllä se siitä sit alko lutviutua. Eivät ole ihan yhtä hienoja kuin esikuvansa mutta oikein mukavia kummiskin.

sunnuntai 11. joulukuuta 2011

Enemmän joulua!

Joku joulukuume on todellakin iskenyt. Radiossa soi joulukanava aamusta iltaan ja kun se ei riitä, pitää spotifystä kaivaa kaikki suomalaiset laulut. Joulukuuseen ripustin viidettäkymmenettä joulupalloa (!) eikä yksikään ollut muuten neulottu. Ehkä sitten joululomalla välipäivinä neulon niitä, jos se kirja joskus kotiin asti tulisi. Kun pikkulikka menee viikonloppuisin päiväunille, nostan kasan esiin ja hädissäni mietin mitä nyt kerkeis? Aika helposti käy niin, että selaan lehtiä, sommittelen kankaita, mietin ja suunnittelen, enkä ehdi sitten aloittaakkaan ennenkuin pikkulikka jo herää.

Ruotsalaisilla on tähän aiheeseen yksi todella sopiva joululaulu. Jos kieli ei aukea, selvitän sisällön tässä vapaalla pikakäännöksellä: Olen rauhallinen ihminen, joka ei yleensä innoissaan vedä tolkuttomia ylilyöntejä joka asiasta, mutta yksi kirous iskee joka talvi. Haluan enemmän joulua, tuhanssia tähtiä, kynttilöitä, -30 pakkasta, paljon lunta, metsällisen kuusia, tonttuja jokapuolella, sitkeämpää kinuskia, rasvaisempaa sikaa, syvempiä liemikattiloita jne jne loputtomiin tää jatkuu. (Tää pätkä kannattaa muuten kastoa jo ihan silmälasien ja kampauksen takia. :D ) Eli HALUAN ENEMMÄN JOULUA!



tiistai 6. joulukuuta 2011

Uusromantiikkaa ja itsenäisyyspäivän kahvitteluja

On kuulemma uusromantiikan aika. YLEkin sen tietää. Sunnuntaina kun pikkulikkamme nukkui päiväunet, iski valtava tarve saada keittiöön verhonkannattimet, mielellään valkoiset pitsiset röyhelöiset!  Sovittelin noihin köyhänmiehenpitsistä ruusuketta tai muuta koristetta, mutta tajusin sitten (onneksi), etten ole röyhelöihminen. Jäivät vähän paljaiksi. Jos laittaisin ihan pikkuriikkisen ruusukkeen vaan...?


Sitten tämmöinen pikku keppostelu. Mietin tuossa läppäri sylissä että onpa rauhallista, facebookinkin sai kattella ihan rauhassa. Pikkulikkamme tuli siihen viereen sitten, että Kolla! Tutti!  Tutti oli likainen, tarkemmin sanottuna kahvinpuruissa. Menin tutkimaan mitä tapahtuu ja selvisihän se, pikkulikka oli päättänyt keitellä itsenäisyyspäivän kahvit. Taitaa olla vahvan sumpin ystävä kun kahvinporoja oli suodattimessa ja ympäristössä puolisen pakettia. Vettä ei ollut yhtään. Innoissaan esitteli tekemisiään, äidin apuri!

sunnuntai 27. marraskuuta 2011

Talvi-ikkuna


Mitä tonttu väsäsikään ikkunaan yöllä kun lapset nukkuivat!!! :) 

(Perfektionistien ei kannata suurennella kuvaa, oli hieman kiire kun kolme kissaa yritti ulos avoimesta ikkunasta, piti vähän ruutuja pestäkkin ja pitää mahdollisimman vähän ääntä ettei pikkupirpanat herää. JA ehtiä tosiaan tehdä valmiiksi ennenkuin oma nukkumatti heittelee sitä kuuluisaa hiekkaansa. Tuntuu että sekin on vähän yli-innokas työssänsä, tulee pirulainen aina vaan aikaisemmin ja aikaisemmin, varsinkin jos ois oikeesti jotain kivaa tekemistä! )

On muuten jännä homma, että vaikka lapsien saannin jälkeen on kaikenaisia 'näinsullekkinsitkäyootasvaan' -juttuja kuullut riittämiin, ei KUKAAN ole varoittanut, että lapset aiheuttavat järjetöntä askarteluhimoa ja pakottavaa tarvetta kerätä kaikenmaailman rihkamakoristetta joka nurkkaan, ikkunaan, seinälle ja lipastolle, kunnes koti muistuttaa etäisesti Tiimaria.

Jos sade lakkaa ja ilta joskus hämärtyy, voisin käydä nappaamassa kadulta kuvan et miltä se keittiönikkuna ohikulkijoille näyttää. Minulla on kamala jouluaskartelukuume. Tai ainakin joululehtien arskartelusivujen selaamis -kuume. Huokaus.

 
Edit, lisäsin kuvan ulkoa. Aika utuinen, lisäsin taustalle valoverhoverkon.

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Isänpäiväksi tehtiin lasten kanssa juttuja, kerrankin ajoissa. Kuvaisin, mut pitää odottaa, että mies on töissä ja ollaan lasten kanssa keskenämme kotona. Silloin on jostain syystä aina täysi tohina päällä ja unohtuu.

Pikkutytölle valmistui jo kesän lopulla puuvillaneuletakki. Aloitin sen kaksi vuotta sitten kaverin pikkutytölle ja takki valmistui nyt parahiksi omalle, kun sitä voi vielä käyttää. Kuvaisin, mutta pikuneitiä ei saa tänään suurin surminkaan vapaaehtoisesti takkiin ja se on niin löysä että neitonen repii sen itse  "POIS POIS POIS".

Olisi yhdelle ystävälle yksi salalahjus valmiina. Kuvaisin, mutta kun se on hyshys salalahjus, enkä oo ihan varma kuka tätä lukee, niin jätetään tuonnemmaksi.

Aloitin itselleni ehkä puolitoistavuotta sitten hihattimen, joka osoittaa melkein valmistumisen merkkejä. Ei kuitenkaan ihan vielä. Kuvaisin, mutta pyöröpuikon letku on ihan liian lyhyt että uskaltaisin vetää luomuksen päälleni. 

No jotain kuvasin kumminkin, tai siis mies kuvasi. Kohta tämä pitää jo siirtää hyllylle kun talvi tulee. Malli omasta päästä, lumitähtikoristevirkkaus löytyi täältä. Lankana Novitan Nallea, ihanan harmaa. Pitää jakaa kanssanne (vapaasti käännetty) keskustelu miehen kanssa kun oli niin hilpeä.

Mies (innoissaan): Ai hei mä tunnistan tuon, tuohan on sitä viiskytlukua?
Minä: ???? Ai pipoko, ehkä enemmänkin 20 -lukuinspiroitu.
Mies (harmissaan): No jotain antiikkia kumminkin!

Elikkästä saanko esitellä omaa disainia olevan, kevyesti 20 -lukuvulta inspiroidun pipon, jolla on jopa ihan oikea nimi: Jotain antiikkia.                                             


 Kuvien taustalla on muuten meidän olohuoneen seinä. Että tässä oli vissiin miun 15 minuuttia sekunttia sisustusbloggarina.

keskiviikko 28. syyskuuta 2011

Kihnu lettiä ja mummin lapaset

Lapsena lapaset näyttivät aina tältä:


Värit saatoivat olla mitä vain mitä mummilla sattui olemaan, mutta kuvio oli aina sama. Minulla ei ole hajuakaan mistä malli on kotoisin. En ole mikään kirjoneule-ekspertti, päinvastoin ihan aloittelija.


Eikä se opettelu lopu kirjoneuleeseen. Neulovan Nartun blogissa esiteltiin kaunis Kihnu letti aloitus, tai miksi sitä nyt kutsuisi, ohjevideokin vielä. Oli niin nättiä jälkeä, että oli pakko kokeilla.



Muitakin pikku muutoksia alkuperäiseen on. Lapsuudesta muistan että lapanen oli aina vähän kireä kirjoneuleen kohdilta. Omaan versiooni lisäsin peukalokiilan (jonka kirjoneule menee ihan miten sattuu) ja kirjoneuleosassa on muutama silmukka enemmän kuin resorissa. Virheitä löytyy, mutta annan itselleni anteeksi. Ovat ensimmäinen kirjoneuleeni varmaan kolmeen vuoteen, ja muistaakseni kolmas koko elämässä. Tällanen alta kaksvuotiaan koko on ihan hyvä alottaa. ;) Mummon neulomissa lapasissa jälki on tosi tasaista, lienee harjotusta ollu "muutamien" lapasparien verran. Omissani jälki on, no se on... leveneekin ylös päin, miksi ihmeessä? Lankana on nallea, kirkas pinkki ja sellanen aika kirkas vaalean vihreä. Kuvissahan ne ei tietty oo niinkun oikeesti. *pientä haaveilua kamerasta*

Mutta kuka neuloisi näihin nuo peukalot?

torstai 8. syyskuuta 2011

Hömppäleffa, teetä ja sukankudin

Lisäksi paljon särkylääkettä ja suklaata jos mikään muu ei mene alas. Torkkuja. Lapset hoitoon. Jos ei näillä flunssa parane, ei sitten millään.

sunnuntai 21. elokuuta 2011

Vuosi sitten ostin petroolin väristä seiskaveikkaa neuloakseni polvisukat. Ajattelin ettei yksi kerä mihinkään riitä, kaksi pitää olla. Tai ehkä sittenkin kolme, ihan vaan varmuuden vuoksi. No töölönlahtipolvarit valmistuivat ja lankaa jäi yli yksiin miesten ja yksiin naisten sukkiin. *punastus* Molemmat aloitin jo syksyllä, mutta valmistuvat vasta nyt *lisää punastelua*.

Meillä on aika talviset neuletunnelmat muutenkin, kerrankin ajoissa. Pikkusisko sai SYTYCKvoittolangoista oikeitten rinsessojen piposetin. Cupcake tuosta hatusta oli tarkoitus tulla, mutta kyllä se vaan enempi kukkaselta näyttää. :D Mallia on syynätty ravelryn kymmenistä erilaisista cupcake -myssy kuvista, lopullinen toteutus jonkinlainen sekoitus ja omanpään mukainen. Ohjeita en pahemmin katellut. Yksi murretumpi vihreä vyyhti ja vähän pinkkiä jäi vielä, sille on suunnitelmat kunhan tässä kerkeää.


Isovelikin sai isojen poikien pipon, ei mitään vauvahattuja enää. Niisk. Lanka on Dropsin Karismaa, ohje vähän sinne päin seurattuna sieltä Dropsin omilta sivuilta.


Me muuten muutimme kesällä ja tunntustelemme edelleen tilaa ja sopukoita. Tekisi mieli ihan pikkuisen vaan blokata sisustuksesta, kirjoittaa talteen omia ajatuksia tästä kodista, mutta katotaan nyt saanko laitettua tänne. En ole mikään sisustusbloggari enkä ajatellut ollakkaan, sit kun tarviis vissiin muodikkaan kodin tai ainaskin paremman kameran. ;) ja ihan oikeen kuvankäsittelyohjelman. Ja vähän aikaa kuvien käsittelyyn. Ja kohta tulee talvikin, ei kai sit saa ees mitään kuvia otettua...

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Turhuuksia

No voihan pitsit. Nää on niitä mitä aina olen ihmetellyt että miksi, miksi joka törpön ja ruukun ja purkin alla pitää olla pitsiliina. Miksi joka verhon käänteeseen pitää tunkea pitsinauhaa? Joka ikkuna peittää pitsiverholla? Miksi miksi miksi???

Kunnes töissä (paljastetaan että kodinhoitajana) näin erään herttaisen mummelin kotona luultavasti turhinta mitä ikinä olen missään nähnyt pitsillä koristeltavan. Tiskipenkin alla kaapissa, viemäriputken levennyksen päällä oli kankainen huppu, volangilla ja välipitsillä koristeltuna. Voi TURHUUS! Voi IHANUUS!

Nyt kun pitsillä sisustamisen syvin olemus, turhuus, minulle paljastui, pakkohan sitä on itselle saada samanhenkinen turhake. ;) Ilmeisesti alkuperäinen härpäke oli tehty vanhasta tyynyliinasta, kuluneesta ja kauhtuneesta tietysti. No minulla ei sellaisia ole, mutta kaapista löytyy vanhasta lakanasta säästettyä välipitsiä ja vähän verhokankaan loppuja. Saanko siis esitellä, Turhuuksia vol.1:




Lisää turhuuksia on mahdollisesti luvassa, sillä kesälomalla äidin kaappeja tutkiessa mukaan tarttui pitsiliina jos toinenkin. Eikä kirppariltakaan tarvinnut tyhjin käsin kotiin tulla, löytyi pitsinvirkkausopus jostain 60 -luvulta. Nyt puuttuu vielä se virkkuukoukku.

lauantai 28. toukokuuta 2011

Muuttotunnelmia, 3 v. kakkua ja äitienpäivää

Hiljaista on ollut. Käsityöt etenevät, mutta eivät valmistu. Mitä noita keskeneräisiä kuvaamaan.

Isoveli täyttää kolme vuotta, kakusta tuli möykkyinen mutta mielestäni oikein hieno. En todellakaan ole mikään leipuri.

Meillä eletään värikarttojen maailmassa, remppa ja muutto lähestyy. En haluaisi blogata sisustuksesta, koska oman kodin esittely tuntuu niin intiimiltä. Jotain saatan kuitenkin laittaa tänne, varsinkin jos haaveeni värikylläisestä keittiöstä toteutuu. Haaveilen värikkäistä keittiönkaappien ovista, unelmakeittiössäni kaikki ovet ovat eri värisiä. Vähän patinaa päälle ja säihkyvää valkoista ympärille. Kakkupurnukoita avohyllylle. Yllätyksiä siivouskomeroon.


Täällä vietellään äitienpäivää vasta nyt. Lahjuksiakin tuli jo vähän etuajassa. Mies vissiin vähän auttoi valitsemisessa.  ;) Jään haaveilemaan, kohta meillä on jo avaimet kädessä.

sunnuntai 20. maaliskuuta 2011

Karkkipäivä II

Mies tuli ostoksilta kotiin ja heitti nenäni eteen tällaiset:

Olivat olleet kassan vieressä korissa, siinä missä yleensä on karkkeja joilla pidetään perheen suloisimmat hiljaisina. Tällä pidetään sit kuulemma vaimot kurissa, saat valita yhden jos olet marisematta... :D No jo on markkinat. Piti sivistää miestä ja kertoa miksi tällaisia keriä on olemassa. "Mitä mie näistä teen? Emmie tee amigurumeja." "Tee vaikka pikkuvarpaan lämmittimet!" Virnuilua.


Ei tullut pikkuvarpaan lämmittimiä, vaan vitsin jatkoksi karamelleja. Muffinssi on kolmas yritys, ensin yritin neuloa möykkyista kuorutetta mutta yksinkertainen oli paras. Muffinssi toimii myös barbien pipona ennenkuin sen täyttää ja ompelee umpeen, monikäyttöinen siis. Rassukoita on vain yksi, mutta neulon nuo kerät nyt loppuun näitä. Onpahan koko perheelle sunnuntai kaffelle jotain hyvää. 


Postipoika toi minulle tällaisen luettavan, pitää laittaa kuva siitäkin kun värit sopii tähän niin kivasti. Mietin vaan, häiritseekö ketään muuta, että kannen lankakerät näyttävät niin akryylisilta?

torstai 24. helmikuuta 2011

Karkkipäivä






Postissa odotti todellinen ihanuus, tämä on kuin leivos tai karamelli. Lai-la-lai Yarnzin Garden Fat Sock Trio RUUSU (meniköhän tää nyt oikein). Mieleen tulivat ne ranskalaiset marenki leivokset (mitä ne nyt ovat nimeltänsä) ja Coppolan Marie Antoinette -elokuva. Macaron. Sehän se oli. Tästä syntyy vielä jotakin hauskaa, makeaa kuin karkki.

Lanka on syksyisen SYTYCKin voittopaketti, KIITOS LAIKA!








lauantai 22. tammikuuta 2011

Kiitos ja kumarrus

Pitää tuulettaa täällä kun olen niin innoissani vieläkin. Hihkun vähän väliä innoisssani miehelle, mie olen viides! Siis VIIDES!!! :D Saan PALKINNON! :D

keskiviikkoaamuna mietin tätä ihanaa SYTYCKIä matkalla töihin ja yritin avata tunnelbanan portit työpaikan avaimilla. Siis siellä on se matkakortin lukija, ja siihen tyrkytin työpaikan alaoven avaamispolettia... eeeh ei avautuneet. Seuraavaksi ajelin yhden pysäkin verran työpaikan ohi. :p

Lyhyesti: Olin aika otettu, että niinkin moni tykkäsi työstäni. Kiitos kaikille neulojille, oli inspiroivaa seurata muiden tekemisiä. Pitää vielä linkittää tähän voittaja Tess, jonka hillittömät upeat sukkat voittivat. Onnea Tess! Minä haluan vielä neuloa sukkasi!

Satubalettia oli pakko riipaista alulle heti hurvittelujen jälkeen. Nororaitojahan minä kaipaisin mutta paremman puutteessa kelpaavat nämä Puroraidat.  Villavaippahousut tässä on tulossa, mitäpä muutakaan. :)


lauantai 8. tammikuuta 2011

Sytyck loppuraportti -

 Saanko esitellä: Minun Diskoni!


Korsetti: Malli oma.
langat:    
 Drops Cottone Viskose musta ja hiukka violettia, Drops GlitterJärbogarn Carat olkaimissa ja yläreunassa Le Perle Prestigio Super Kid Mohair helmaröyhelöissä



     
Langat :  Drops Alpaka kaksinkerroin, Le Perle Prestigio Super Kid Mohair harsossa
               ”höyhenkoriste” tuntematonta nimetöntä halpiskaupan turkislankaa. 

Hametta kenkiä ja puseroa en neulonut, ovat rekvisiittaa. 


Sivuhuomautuksena: Valitan kesseleitä kuvausolosuhteita. Viikon ainoana vapaapäivänä oli luonnollisesti viikon ainoa harmaalumimyrräkkäpäivä, kotona omien lisäksi lainalapsi, kamerasta loppui akku eli osa piti ottaa kännykällä ja taustakangasta oli vähemmän kuin olin ajatellut Kuvaajana toimi mies, jonka vahvimpiin puoliin ei kuulu mikään taiteellinen. Mies muuten väitti hatun harsoa kalaverkoksi, painotkin kuulemma helmassa paikoillaan. :D Murr. EDIT MURR: tämän postauksen kappaleiden välit heittelee miten haluaa, minen ymmärrä. Kirjoittaessa ovat tasan mutta sitten kun julkasee ovat miten sattuu. MURR MURR!

Hatun helmet on neulottu paikoilleen, korsetissa olevat helmilenkit on neulottu ja helmihapsut on lisätty jälkeen päin kun kimalletta oli aivan liian vähän.


Miten tänne päästiin ja saavutettiinko tavoitteet?
Kerrataan nyt vielä se haaste: "Haasteesi on DISCO. Bling, bling ;) Älä pelästy! Sinun ei tarvitse neuloa paljettihirvitystä! Efektilangat (hapsut, pörrö, mohair, sametti, ”tamponit” ja pampulat, nauha, metalli, glitteri) ovat myös osa discotyyliä :D Haasta itsesi neulomaan jotain mukavuusalueesi ulkopuolelta! Ehkä discotyyli tulee esiin vain pienenä osana työtäsi tai on kokonaisuudessaan pienen pieni säihkyvä, tajunnan räjäyttävä teos. On sinusta itsestäsi kiinni miten tulkitset ja sovellat kategorian omaan tyyliisi."

Ensimmäinen ajatus diskosta oli Travolta tanssimassa beegeessiä valojen säihkyessä ympärillä. Päätin neuloa jotain kaunista ja kimaltavaa. :D Aika pian keksin, että  efektilankoja voisi käyttää Chicago tyyppisessä charleston mekkosessa. Jotenkin tämä lopulta muotoutui korsetiksi, jostain syntisen jazzin ja moulinrougen välimaastosta. Inspiraatiota etsin ensin Ravelrystä, mutta parhaat kiksit sain katsellessani pukuhistorian kirjoista kauniita 1800 -luvun korsetteja, en niinkään neuleohjeita. Vilahtipa jossain kirjassa villainen korsetti, eli tämähän oli melkein perinneneuletta!

Lopputulokseen olen kovin tyytyväinen. Helmiähän tuossa olisi voinut olla enemmän, mutta tuntui että pitäsi sen neuleenkin erottua sieltä alta. ;D En sokaistunut täysin, En katkonut luitani vaikka alussa hieman kompuroinkin, kuviot menivät sekaisin, glitterit loppuivat kesken ja kaikki piti aloittaa alusta. Kurottelin kohti peilinpaloilla koristeltua rimaa ja kyllä sitä hieman pääsin hiveltämään. Ihan täysin en rimaani tavoittanut, yli en päässyt mutta siellä roikuin sitkeästi, sätkin jaloillani hetken kunnes luovutin ja hissasin koko kepin vähän alemmas. Kaunis hyppy ja yli mentiin.

Mitä sytyck opetti?
Opin neulomaan helmiä työhön. Enää en pelkää hieman suurempaa neuletta, pienihän tämä kokeneempien neulojien silmissä tämäkin on, mutta minulle suuren suuri. 

Opin myös, että neulomisen TUOTOS voi olla hauskaa. Ei aina tarvitse tehdä niitä sukkia ja pipoja ja villavaippahousuja, voi tehdä vaikka korsetin jolle ei ole ikinä mitään käyttöä, koska se on kaunis ja tekeminen on niin kivaa. Jotenkin neulomisella on aina ollut minulle sellainen leima, että tuotoksen täytyy olla tarpeellista. Eihän kukaan nyt pelkän neulomisen ilon vuoksi voi neuloa, eihän? Ei sen näin tarvitse mennä.

Sytyck opetti minulle myös, että pörröisten tai tekokuistuisten efektilankojen neulominen on huono ajatus jos kädet ovat jo valmiiksi tosi kuivat. Ei ollut herkkua ei, tuo järbogarnin lanka varsinkin tarttui käsiin koko ajan ja lopputulos olisi varmaan kauniimpi jos olisin neulonut hanskat käsissä. Ehkä seuraavat efektilangat neulotaan sitten kesällä...?

Mitä opin muita neulojia seuratessa
En ollut ennen sytyckiä kuullutkaan konttineuleesta, dominoneuleesta ja TTS -metodista, jota palan halusta kokeilla. En tiennyt, että muutkin kuin vasenkästiset voisivat hyötyä vasenkätisesti neulomisesta. Innostuin katselemaan You Tubesta eri neuletapiojen eroja ja törmäsin moneen hyödylliseen videoon esim joustavasta päättelystä. Opin myös hieman neulehistoriaa ja sain pienen perinneneuleinspiraation: kauan sitten kuollut mummini nimittäin neuloi paljon kirjoneulelapasia yhdellä tietyllä mallilla, suunnitelmissa on ohjeen tallennus ennenkuin viimeinen pari mummin lapasia on loppuun käytetty. Mielessä vinkuu myös, että olisi kiva tehdä itselle semmoinen sukkakranssi missä näkyisi nuo kantapäät. 


sunnuntai 2. tammikuuta 2011

"In the yearrrr two thouuuusannnnd..."

...ja yksitoista aion neuloa elämäni ensimmäisen pitsihuivin. Jotain päällepantavaa itselle, siis jotain muuta kuin sukkia tai asusteita. Sukatkin haluaisin neuloa itselleni, pitsipolvisukat, ohjekkin jo on. Aion ommella jotain itselle, enkä vain lapsille. Ja lapsille aion tehdä muutakin kuin trikoopaitoja :P .

Menneessä vuodessa nyt ei ole mitään kertomista, tuossahan se kertomisen arvoinen jo alla näkyy. Loppuun voisin lykätä kuvia lasten joululahjaompeluksista. Vaatteet ovat niiiiin söpöjä, kuvat todella huonoja.