perjantai 31. joulukuuta 2010

sytyck

Ensin halusin niitä helmiä (ja paljon!) mutta sitten muutin mieleni. Pitääkin olla diskoasustetta, kokonainen asukokonaisuus! No ei semmosiin nyt ole tietty aikaa, mut jos ihan vähän vaan. Sitten muutin mieleni taas ja kaipaan niitä helmiä edelleen. Mitä tässä enää ehtii? 

Pieni extranumero on ollut viritteillä, mutta viime minuuteille tässä taidetaan mennä. Sehän on niin, tässä päässä, että jos deadlineen on kokonainen viikko aikaa, jotain on tehty liian vähän! Voi tehdä vielä enemmän, lisää tai paremmin. Jokainen viimehetken minuutti on käytettävä! Tämän tanssijan dopingiin lisätään kalaöljyjen vierelle ruusunjuuri, että varmasti jaksaa. Töissäkin pitäisi käydä ja hoitaa lapset, ja nukkuakkin vielä ennen seuraavaa työpäivää, ihan joka päivä. Ukkokultakin kai haluais jotain huomiota, uusivuosi ja silleen. Eikä tämä hullu osaa lopettaa ennenkuin kello kilahtaa kaksitoista. Vai tanssitaanko me kaikki suomenaikaa, pitääkö lopettaa jo yhdeltätoista? No silloin nukuttaa jo varmaan muutenkin, tai tulee halittua lapsia jotka varmaan herää raketteihin. No kohta on ohi. Sit juhlitaan.

perjantai 24. joulukuuta 2010

Kuusen koristelun vaiheet kun apuna on yksivee ja kaksipuolivee


On kaksi päivää jouluaattoon. Otetaan esille kuusi (että olis jotain kivaa sisätekemistä, ettei tartteis mennä ulos pakkaseen seisomaan hangessa) ja ihmetellään sitä. VAU! Se on VIHREE! Pahvilaatikossa! Lasten mielestä homma on nyt nähty. 

Oiotaan kuusen oksia ja käydään siinä samalla muutaman kerran hakemassa epäkiinnostuneita lapsia takas. "Kattokaa nyt kun tämä on HIENO!" Laitetaan kynttilät (lue led -valot) ja pistoke seinään. Lapsia ei kiinosta. Lisätään kimallenauhaa ja johan ne sieltä kirmaa paikalle. Nyt kiinnostaa jo koristelaatikko, (kun ensin on tunkenut molempien päät melkein sinne sisälle) ja pienet silmät loistavat. Äiti näyttää miten joulukuulat on tarkoitus ripustaa oksille. Lapset kattsvat ihan hölmöinä, kikattavat ja heittelevät kuulia pitkin lattiaa. "Appo, Appo!" (= pallo pallo) Kaksipuolivee nauraa ja heittelee palloja, onneksi ovat halpoja ja muovisia. Äiti sanoo ymmärtäväisiä ei-ei-ei ajjaijjai sormen heristelyä. Kaksipuolivee saa laatikolleisen karkkikäveykeppejä ripustettavaksi, eikä tajua, että ne ovat karkkia. Ripustelee niitä onnessaan, kahdeksan vierekkäin samalle oksalle. "Hei niitä voi vähän levittää, ei kaikkien tarvitse olla vierekkäin." "OKI!" Kaksipuolivee siirtää kaksi keppiä viereiselle oksalle.

Koristeet päätyvät vähitellen oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle, oksille ja taas lattialle... Äidin eieit kiristyvät. ”AIJJAIIJJAI! EIEIEI! ANTAKAA olla niiden nyt ” mutinaa jupinaa ”TEIDÄN TAKIA” jupinaa mutinaa ”LAPSILLE MAAGINEN JOULU... ”Seuraa lisää konttausta pitkin lattioita, nieltyjä ärräpäitä jne. Vähitellen täytyy antaa periksi, lapsille lasten maaginen joulu tarkoittaa jotain ihan muuta kuin äidille.

Tunti koristelun aloittamisesta kuusi on jo aika valmiin oloinen. Koska kimallenauha osoittautui yksiveen mielestä maailman kauneimmaksi ja kiinostavimmaksi asiaksi, on nauhat nostettu kuusen yläosaan. Muutkin koristeet ovat hiipineet ylemmäs ja ylemmäs, ja lopulta ylimmällä kolmanksella kuusesta killuu melkein kaikki kuusenkoristeet, siis todellakin koko kuuseen tarkoitetut koristeet. Äidin makuun kuusenlatva näyttää vähän turhan amerikkalaiselta, mutta olkoon. Siellä alempana, no onhan siellä nuo karkkikepit, joita kaksipuolivee edelleen siirtelee sinne tänne, kuusen oksille, syöttötuoliin, kirjahyllyyn, aina kaikki vierekkäin riviin. 

Kaksi tuntia koristelun aloittamisesta kaksipuolivee tulee näyttämään silmät ihastuksesta suurina: "Äiti atto!" Karkkikeppi on hajonnut ja kaksipuolivee on vihdoin tajunnut, että ne ovat sitä karkkia. Karkkikepit nostetaan vaivihkaa kuusen latvaan.


 RAUHALLISTA JOULUA!

keskiviikko 22. joulukuuta 2010

Helmiä helmiä

Nämä ensimmäiset helmilenkit tein neuloessa. Vaikutus oli vähän pliisu, joten otin neulan ja lankaa käteeni ja lisäsin muutaman helmen perinteisellä tavalla:


Parempi, vaikka tämä kaipaa edelleen jotain. Ei tämän pitänyt olla mikään varovainen tai vaisu diskotuotos, vaan räiskähtelevä ja räjähtävä! Jatkan koristelua ja palaan asiaan tuonnempana.

maanantai 20. joulukuuta 2010

No sitä sytyckiä ja diskoa aina vaan.


Ollaan jo aika pitkällä. Kun tätä hommaa aloitin enkä tiennyt miten ajattelin kappaleet yhteen liittää, niin laitoin sit virkaten semmoisen väliaikaisen aloituksen, mikä sen nimi nyt on, en mie tiiä. No nyt on ommeltu yhteen silleen että näyttäävät silmukoilta, tästäkään en muista nimeä mutta sillälailla kuin vaikka sukkien kärjessä. Kavennukset ja levennykset tuli tehtyä vähän fiiliksen mukaan, ja niinhän siinä kävi, ettei silmukkamäärät ihan kohdanneet. Tämä on kyllä ihan hyväkin juttu, kun kropassani on sellaiseta naisellista toispuoleisuutta, niin istuu paremmin näin. ;)



Ylälaitaan neuloin uudet silmukat Järbo Garnin Caratilla ja suihkin menemään. Sileää vaan, kun tuo lanka on tuommoista, ei siihen paljoa ihmekuvioita tarvita. Rinnan kavennukset tuli taas laitettua aika vapaasti, peukut vaan pystyyn että toimii! Mistähän se johtuu, että vaikka ajattelin tekeväni oikean kaavan (ja teinkin), laskevani kaikki silmukat ja kirjottavani kaiken ylös, laskin vaan ekan rivin silmukat. Sen jälkeen kaava on pölyttynyt työhuoneen kaapin alla lattialla. Hih.

Seuraavaksi olisi niiden helmien vuoro. Tuossa je no valmiiksi nököttää, rivissä lankaan pudotettua. Peukalo kipeänä ja puuduksissa minä noita lankaan survoin. Silti määrä näyttää niiin vähäiseltä. Huoh.


Näissä kuvissa koko homma näyttää epämääräiseltä möykyltä, mutta luonnossa, ah ja oih! Voi mitä glitterin ilotulitusta ja Diskon voimaa! Uskon aiemman postaukseni diskovideon sanomaa. Niin se on, ensin pitää opetella perusaskeleet, sitten löytää se oikea diskofiilis ja lopuksi voikin sitten tanssia vapaasti sitä omaa diskotanssia. Mitähän tästäkin vielä tulee.

perjantai 17. joulukuuta 2010

Your disco needs you!

Kyllä, se edistyy! Näyttää jopa siltä että saattaisi valmistua ajoissa! Ei vielä tietenkään, ei kannata innostua liikaa. Deadlineenhan on vielä kaksi viikkoa aikaa. Enkä ole huolissani, vaikka osalla kilpailijoista on ohjelmat jo näytetty. Eihän siitä nyt mitään tulisi jos kaikki hyppisivät lavalla yhtä aikaa?

Pian, ehkä jo huomenna, voin laittaa väliaika kuvaa SYTYCK -projektistani.  Tämä on täysin kiinni siitä, nukkuuko pikkusisko seitsemältä vai kahdeksalta vai yhdeksältä. Eli siitä muistaako mies herättää  pikkusiskon päiväunilta ajoissa. Sitä odotellessa aiheeseen sopivaa odotusmusiikkia.

http://www.youtube.com/watch?v=d4lPA5G0DOo&feature=related